Toimimaton netti

Hiljaisuuteen on syynsä...toimimaton netti...
Olen asioinut tuolla keskustan TIM myymälässä ja aina olen saanut nettiä ladatessani sitä sun tätä.
Tänään painelin Borgo Roman TIM myymälään ja asiat selvisivät saman tien. Netti toimiin kuin unelma ja plussana vielä hyvännäköinen myyjä :D Kotimatkalla teloin uudelleen saman nilkan, nyt olen lähes petipotilaana mutta huumorilla huumorilla. Rakas ystävä AIR CAST pitää seuraa

Mutta on mulla kuitenkin uudet kengät. Lasten osastostolta...perfect for running...HAH! Tässä ei hetkeen kyllä juosta.


Suomeen lähdetään reilun viikon päästä keskiviikkona. Ihana palata kotiin mutta tätä ihanaa kaupunkia ja ihmisiä tulee kyllä ikävä! Tulen varmasti tänne vielä takaisin.
Mutta ystävät rakkaat Oulussa! Paljon asiaa..tavataan kun palaan takaisin, jutellaan ja juodaan JOOKOS???? Olen jo hyvin harjoitellut.

Nautin viikon vielä helteestä :)

Tekevälle sattuu

Viime perjantaina sain Suomesta vieraita ja viikonloppu sujuikin mukavasti viinin ja reissailun merkeissä. Lauantaina suuntasimme bussilla Riva del Gardaan ja maanantaina oli luvassa Padova, jonne menimme junalla.

Ihana Riva del Garda

 

                                                      Juna-asemataidetta matkalla Padovaan

                                     Ukkonen yllätti mutta Zaraan päästiin kyllä shoppailemaan :)

 

Tiistaina palailin taas harjoittelun pariin. Ensimmäinen iltavuoro, kivaa oli ja ihmiset magneetissa puhuivat hyvin englantia ja vielä paremmin italiaa :) Harjoittelupäivän jälkeen lähdin reippaana tyttönä kävelemään keskustaan. Matka keskustaan sujui todella hyvin mutta Via Mazzinin katukivetys teki tepposet ja kaaduin keskelle vilkkainta kauppakatua. Kymmenen italialaista hyökkäsi auttamaan mutta perisuomalaisesti perkelettä hokien nousin seisomaan ja kinkkasin lähimmälle penkille istumaan. Nilkka alkoi turvota ja kipuilla aika voimakkaasti mutta sinnillä jaksoin illan. Pitsa on täällä HYVÄÄ! Mitä muuta kertoo neljä pitsaa kuudessa päivässä. Ja miksi kukaan ei ole kertonut minulle rucolaöljystä! Mun uudet rakkaudet kiitos Italian ovat rucolaöljy ja cappucino! (ei yhdessä)

Seuraavana aamuna nilkka oli siinä kunnossa, että totesin tarvivani lääkäriä. Onneksi harjoittelen sairaalassa niin asia järjestyi nopeasti. Italialaiset lääkärit, hoitajat ja röntgenhoitaja seisoivat ringissä ja puhui minun nilkasta italiaksi. En tajunnut mitään ja lopuksi minulle lyötiin kolme lappua käteen ja käskettiin tulla uudestaan perjantaina. Siteenkin sain jalkaani. Perjantain aika muuttui tänään keskiviikoksi ja aivan toiseen sairaalaan...jännityksellä odotan mitä tapahtuu.

Todellista käytännönharjoittelua

Kun koti-ikävä iskee

Äitienpäivä oli vaikeaakin vaikeampi.
Heräsin yksin, avasin lasten lähettämät kortit ja itkeskelin hetken sängyssä.
Sitten avasin aamun tavalliseen tapaan myslillä, pikakahvilla ja leivällä. Ei siis varsinaisen hohdokasta. Kortit omilta rakkailta lapsilta piristivät kuitenkin mieltä.

Asiaa ei helpota , kun täällä on puhetta että olisin hylännyt lapseni, kun lähdin tänne yksin vaihtoon. Niin paljon ärsytti tänään, että harjoittelupäivän jälkeen sanoin lähteväni kämpille soittamaan to my abandoned children.

Maanantaina lähdin sitten harjoittelemaan täydellisellä FUCK THIS SHIT- asenteella. Kukaan ei puhunut englantia, joten olikin ihan helppo olla vihainen ja pahalla tuulella ihan itsekseen. Harmi, kun sivussa olin vihainen ja pahalla tuulella sellaisillekin ihmisille, jotka halusivat vaan rohkaista. Pahalla tuulella harjoittelupäivän jälkeen kauppaan ja kaikkihan sitten jäi ostamatta. Vihaisena ja nälkäisenä 22.00 illalla nukkumaan. Aamulla sitten heräsikin iloinen nainen :)

 

 

Päivä meni hyvin, tänään kuulin jopa englantia muutaman sanan ja olin muutenkin hyvin kärryillä koko päivän. Huomasin myös etten ole ainoa pahantuulinen ihminen täällä :D
Iloisena hymyilin koko päivän ja esitin todella hämmästynyttä. "Now we do ct-examination to abdomen" "Ok, really?" Hyvin pärjäsin ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Lähdin kotiin ja PAM! Viesti kotoa...luottokortilta on veloitettu 7 kertaa nettiyhteys, jonka lataaminen ei edes onnistunut!!!!
Hemmetti! Olin taas varaamassa lentolippuja kotiin ja vihainen kaikille. Jospa aamuksi taas helpottaa. Pysyn varalta illan täällä kämpässä, etten vaan menetä tätä olen todella aikuinen imagoani :D
Jos huomenna koitan mennä liikkeeseen selvittämään asiaa. Tänään ei englanniksi onnistunut.
Kuvat ei liity asiaan millään tavalla :D

Kuinka vaikeaa voi olla viimeistellä opinnäytetyö?

Niin siinäpä se asia otsikossa onkin.
Opinnäytetyön aineisto on ollut kasassa tammikuusta lähtien mutta viimeistely opinnäytetyön vaatimaan muotoon vain odottaa inspiraatiotaan....

Kuvassa minä siihen mennessä kuin opinnäytetyö on valmis :)
Ruokavaliokin koostuu tällä hetkellä omenoista, banaaneista, suolapähkinöistä ja kinder maxeista.
Koitin tänään tehdä kyllä niin italialaiseen tapaan tomaatti-mozzarella-leipiä...siitä fiaskosta ei sitten sen enempää :D
Ajattelin viikonloppuna skarpata sen verran, että lisään ruokalistaan punaviinin :D

Ääliö ulkomailla kiittää ja kuittaa ja lähtee lenkille aurinkoon...josko inspiraatio oppariin löytyis sieltä...katsomossa ja ruudussa olis kyllä vielä ohjelmia katsomatta :D

Kaksi ensimmäistä harjoitteluviikkoa takana, kahdeksan edessä...

Kaksi ensimmäistä harjoitteluviikkoa on nyt siis takana ja 3 opintopistettä tienattuna.  Aika hyvä mieli, kun selviän sairaalassa vaikka juuri kukaan ei puhu englantia. Kumma kun iltaisin opiskelenkin projektioita italiaksi ja juttelen itsekseni :) Höperöksi täällä pian tulee, kun ei saa ilmaista itseään niin että joku vaikka vielä ymmärtäisi mitä haluan sanoa.

Natiivitutkimuksien harjoittelu oli hauskaa ja työmatkat 25 asteen lämmössä eivät ahdistaneet ollenkaan. Natiivitutkimusten maailmasta siirrynkin nyt angiografiaharjoitteluun. Aavistuksen pelottaa, koska angioon minua valmisteltiin saatesanoilla "Ei voi olla röntgenhoitaja jos pelkää säteilyä". Uskallankohan palauttaa dosimetria harjoittelun jälkeen :)
No onneksi voin aina heittäytyä kuuroksi tai tyhmäksi ja seisoskella toimenpidehuoneen ulkopuolella.

Turistikohteista olen vieraillut Arenalla ja Giardino Giustilla, josta oli upeat näkymät Veronaan.

 

Arenaa

 

 

Uskaltauduimme syömään hedelmiä Arenan ulkopuolella, joilloin poliisisetä ilmoitti ystävällisesti "No heating here". Menimme lämmittämään hedelmäkippojemme kanssa läheiseen puistoon :)

 

Ajattelin kokeilla gladiaattorina olemista.

 

Aivan upeat näkymät Giradino Giustin puutarhasta.

Vesisadeviikonloppu

Ensimmäinen harjoitteluviikko on nyt takana ja lauantain käytin reippaasti shoppaillen Verona Uno- ostoskeskuksessa. Lähdin ostamaan tyttärelle turffeja...täysin tietämättömänä siitä mitä ne edes on. Mukaan tarttui Kipstan kengät, joista en ole varma täyttääkö ne turffien määritelmää. Toivottavasti tytölle kelpaa :)

Jalkapallokenkien valikoima verrattuna Suomeen oli Decathlon-urheilukaupassa aivan uskomaton. Kaksi käytävällistä jalkapallokenkiä kaikissa mahdollisissa väreissä, merkeissä ja malleissa. Huomasin kyllä olevani jalkapallomaassa.(Italiahan on paras jalkapallomaa minun mielestä)

Kotimatkalla kävelin vastatuuleen mutta ehdin onneksi asunnolle ennen sadetta. Ikkunat rämisevät asunnolla ja tuntuu kuin parvekkeen ovet tulisivat pian sisälle.

Koti-ikäväkin vähän vaivaa, kun kuulin että yksi tytöistä on kuumeessa :/

Vihdoinkin Verona!

Täällä siis ollaan nyt oltu viikko ja AIVAN MAHTAVASTI on alkanut.
Kaupunki on ihana ja sää on kesäinen...lämpöä on ollut jo yli 20 astetta joka päivä.

Kävelemällä olen kulkenut päivittäin sekä keskustaan että tämän viikon alusta harjoitteluun.

Matka Borgo Romasta Borgo Trentoon on noin 6km mutta ei matka eikä mikään näillä ilmoilla ja maisemilla. Yllä oleva kuva on otettu työmatkalla Castelvecchion sillan läheisyydessä. Ja alla oleva kuva on itse sillalta.

Harjoittelu on alkanut hyvin. Juuri kukaan ei puhu englantia ja osa juoksee minua karkuun :) Ohjaajia on kuitenkin löytynyt  ja olen huomannut että osa asioista tehdään juuri niinkuin Suomessa ja osa ihan päinvastoin tai tavalla jota en olisi osannut edes ajatella.

Ihana maa, ihana kaupunki ja ihanat ihmiset! Ja alla olevassa kuvassa hienot kuvaustaitoni (sormi) ja Veronan keskustaa.

Reilu viikko aikaa

Lähtöön on nyt aikaa reilu viikko. Iltaisin masennun ajatuksesta, että olen kaksi kuukautta pois perheeni luota ja päivisin taas hypin innosta, että pääsen Italiaan. Ristiriitaiset on siis ajatukset.
Tavoitteenani on kuitenkin ottaa kaikki irti koko kolmesta kuukaudesta.

Mukaan koti-ikävää lievittämään otan opinnäytetyön ja muutaman muun koulujutun. Keskitän kaikki tarmoni niihin, jos kotiin tehdyn Skype-puhelun jälkeen tekee mieli mennä sängylle itkemään. Alkuun pelkoa ja paniikkia on lievittämässä myös ihana serkku ja hänen kanssaan ollaan suunnittelemassa reissuja Milanoon ja Venetsiaan.

Tästä viikosta päätin ottaa lasten kanssa kaiken irti. Päivällä pelattiin, luettiin, nukuttiin päikkäreitä ja katsottiin liian monta Doraa :). Illalla kävin 6-vuotiaan tyttäreni kanssa kävelyllä. Suu kävi neidillä koko ajan ja puolet matkasta juostiin vaikka tytöllä oli takana luisteluharjoituksetkin...

Kevään viimeiseen tenttiin lukemista, pakkaamista ja lunta

Torstaina olisi edessä vielä tämän kevään viimeinen tentti. Aika surutta jätin muut tentin ensi syksylle, nyt ajattelin viettää aikaa perheen kanssa. Tänään oli tarkoitus lukea tuohon viimeiseen tenttiin mutta yllätys motivaatio on jossain ihan muualla kuin tässä talossa. Aamulenkillä tuolla lumisateessa ja tuiskussa nyrjäytin nilkkani ja ajattelin sitten lukea tenttiin sohvalla maaten. Äärimmäisen hyvä idea päättyi muutaman tunnin päiväuniin :) Unissa seikkailivat vain herrat safe ja unsafe (mr safe ja mr unsafe) joten kai tenttiinkin sitten sain vähän luettua :D


Jostain syystä tänä vuonna ei nuo lumiset maisemat ahdista ollenkaan.

Nilkka onneksi tuntuu melkein normaalilta unien jälkeen, joten todennäköisesti selvisin säikähdyksellä. Tenttiin lukemiseen tsemppaan itseäni mämmillä ja kahvilla, huominenkin on onneksi aikaa joten ehkä tuon tentin voi vielä täksi illaksi unohtaa.

Lehtiä lukiessa törmäsin Pirkassa tähän...

Sinne siis!
Pakkaaminen on tuskaisinta hommaa mitä tiedän. Mitä ihmettä otan mukaan kolmen kuukauden reissulle...mitä kenkiä? Lisäsin jo matkalaukkuuni painorajaakin, koska tiedän ottavani liikaa tavaraa mukaan. Onneksi on serkun laukku vielä varalla, että saan tunkea sinnekin tavaraa :)
Perhekin sai varattua omat lippunsa ja minulla on rokotukset aika tavalla jo otettuna, joten ei muuta kuin reilut kaksi viikkoa ja matkaan.

Aurinkoa ja täytekakkua

Esikoinen lähti isänsä kanssa jalkapalloturnaukseen, joten minä ja muut lapset pidettiin rauhallinen lauantai. Ei luisteluharjoituksia eikä muitakaan aikatauluja. Aamun avasin talakkunapuurolla. Kukaan muu ei sitä tässä talossa arvosta, joten sain nautiskella puuroni aivan yksin...

Kun uskalsimme avata verhot, oli ihan pakko lähteä ulos! Mahtava aurinkoinen ilma sai jopa pienen hymyn aikaan, vaikka pakkaamisen aloittaminen, nettiyhteyden hommaaminen Italiaan jne, pyörivät mielessä koko ajan. Stressiiä pukkaa ovista ja ikkunoista.

Siinä se pönöttää...sain jopa yhdet housut ja yöpaidan kaivettua esille. Ne nyt on ainakin tällä hetkellä lähdössä mukaan.
Mitä ihmeen kenkiä otan mukaan, mitä vaatteita, kuinka paljon...

Illalla on ohjelmassa mitalikahvit ja pitsaa :) Leivottiin tyttöjen kanssa kakku. Ihmeissään kyselivät kenen synttärit on. Ei mennyt ihan läpi, että se on lauantaikakku :)
Viikko vielä harjoittelua jäljellä, sitten voikin alkaa stressaamaan ihan kunnolla.

Vaihtoa odotellessa käväisimme Wienissä

Aloittelin elämäni ensimmäisen blogin kirjoittamisen, että vältyn opparin kirjoittamiselta ja että saan jakaa tulevan Veronan vaihtoni kokemuksia jonnekin.

Jotta pääsisin kunnolla vauhtiin tämän matkustelun kanssa, käväisin opiskelukavereiden kanssa mutkan Wienissä ECR:ssä. Mahtava reissu ja matkakuume Italiaan vain kasvaa.

Ohjelmaan ECR:ssä kuului huopalaukkuja, paljon Philipsin kahvia ja luentoja. Omankin esityksen tyyppisen sain pidettyä ja kivoissa bileissäkin piipahdettiin :) Luennoilta opinkin paljon ja ainakin tunnelma jäi mieleen.

 

Olutkin (ilman rusinoita) kelpasi jopa minulle ei oluen ystävälle, kun sekaan laitettiin reilusti sitruunaa. Muuten ei Itävallasta juurikaan sopivaa ruokaa löytynyt...tai no italialaista ruokaa kyllä :) Mozzarella ja tomaatti olivat viikon perusruoka-aineet.

Vaikka harjoittelumotivaatio kouluun ja harjoitteluun jäi Wieniin, en vaihtaisi reissua mihinkään. Ja seura oli aivan parasta!

Nyt vaan matkalaukkuun uutta tavaraa ja innolla kohti Veronaa reilun kolmen viikon päästä. Sitä ennen vain olisi ihan muutama asia hoidettavana. Ja minä kun en stressaa koskaan, niin näistä viikoista tulee ihanan leppoisat :)